HDL mitataan samassa verikokeessa kuin LDL, kokonaiskolesteroli ja triglyseridit.
HDL-kolesteroli eli ”hyvä kolesteroli” kuljettaa ylimääräistä kolesterolia kudoksista maksaan. HDL-arvo on pieni, jos se on miehellä alle 1,0 mmol/l ja naisella alle 1,2 mmol/l. Liikunta, ylipainon pudottaminen ja tupakoinnin lopettaminen nostavat HDL:ää, mutta hoidon päätavoite on LDL-kolesterolin laskeminen.
Kirjoittanut: Tatu Koivisto
Päivitetty: 18.10.2026
HDL mitataan samassa verikokeessa kuin LDL, kokonaiskolesteroli ja triglyseridit.
HDL (high-density lipoprotein, suuritiheyksinen lipoproteiini) tunnetaan ”hyvänä kolesterolina”, koska se kuljettaa ylimääräistä kolesterolia kudoksista ja verisuonten seinämistä maksaan. Maksa käyttää kolesterolin uudelleen tai poistaa sen elimistöstä sapen mukana.
HDL-hiukkaset ovat pieniä ja tiheitä lipoproteiineja, jotka keräävät kolesterolia kudoksista ja verisuonten seinämistä. Toisin kuin LDL-kolesteroli, joka voi kertyä verisuonten seinämiin, HDL poistaa kolesterolia sieltä.
HDL sisältyy myös kokonaiskolesteroliin, joten korkea HDL voi nostaa kokonaiskolesteroliarvoa, vaikka sydänriski olisi pieni. Siksi HDL:ää tulkitaan aina yhdessä muiden arvojen kanssa.
Vertaa omaa tulostasi kolesteroliarvojen viitearvoihin. HDL-arvoa käytetään riskin arvioinnissa, mutta varsinainen hoitotavoite asetetaan LDL-kolesterolille kokonaisriskin perusteella.
Pieni HDL-arvo liittyy väestötutkimuksissa suurempaan sydän- ja verisuonitautien riskiin. Matala HDL esiintyy usein yhdessä korkeiden triglyseridien, vyötärölihavuuden ja insuliiniresistenssin kanssa. HDL-arvoa nostavat lääkkeet eivät kuitenkaan ole tutkimuksissa juuri vähentäneet sydäntapahtumia, joten hoidon pääkohde on LDL-kolesteroli. Samat elintavat nostavat HDL:ää ja laskevat LDL:ää, joten ne ovat osa samoja kolesterolin alentamisen keinoja.
Laboratoriotutkimuksissa HDL-hiukkasilla on havaittu myös tulehdusta hillitseviä ja antioksidatiivisia ominaisuuksia. HDL:n toimivuus voi siis olla merkityksellisempää kuin pelkkä pitoisuus, mutta toimivuutta ei mitata tavallisessa verikokeessa.
HDL-arvo kertoo myös elintapamuutosten vaikutuksesta: se nousee yleensä, kun paino laskee ja liikunta lisääntyy. Arvoa tarkastellaan aina yhdessä muiden rasva-arvojen, kuten LDL-kolesterolin ja triglyseridien, kanssa.
Säännöllinen kestävyysliikunta, kuten reipas kävely, juoksu tai pyöräily, nostaa HDL-kolesterolia jonkin verran, ja vaikutus kasvaa liikunnan määrän myötä. Lihaskuntoharjoittelu tukee aineenvaihdunnan terveyttä.
Ruokavaliossa HDL:ää tukee se, että nopeita hiilihydraatteja ja kovia rasvoja korvataan pehmeillä rasvoilla, kuten rypsi- ja oliiviöljyllä, pähkinöillä ja rasvaisella kalalla. Silloin rasva-arvot paranevat kokonaisuutena: LDL ja triglyseridit laskevat, ja HDL pysyy ennallaan tai nousee hieman.
Ylipainon pudottaminen, etenkin vyötärön ympäriltä, nostaa HDL-kolesterolia, ja niin tekee myös tupakoinnin lopettaminen. Alkoholi nostaa HDL-arvoa, mutta sitä ei suositella keinoksi, koska se nostaa myös triglyseridejä ja verenpainetta.
Triglyseridit ja HDL liittyvät toisiinsa: kun triglyseridit ovat koholla, HDL on usein matala. Siksi sokerin ja alkoholin vähentäminen ja painonhallinta tukevat myös HDL-arvoa.
HDL-kolesteroli mitataan kolesterolin verikokeella, jossa määritetään samalla LDL-kolesteroli, kokonaiskolesteroli ja triglyseridit. Paastoa ei yleensä tarvita, ja kokeen saa terveyskeskuksesta, työterveydestä tai yksityisestä laboratoriosta. Uusintamittaus näyttää, miten elintapamuutokset ovat vaikuttaneet.