LDL mitataan tavallisessa kolesterolin verikokeessa, eikä mittaus vaadi paastoa.
LDL-kolesteroli eli ”paha kolesteroli” on kolesterolia, jota LDL-hiukkaset kuljettavat veressä kudoksiin. Liika LDL kertyy valtimoiden seinämiin, ja se on valtimotaudin tärkein hoidettava riskitekijä. Pienen riskin tavoite on alle 3,0 mmol/l, suuremmassa riskissä alle 2,6, 1,8 tai 1,4 mmol/l.
Kirjoittanut: Tatu Koivisto
Päivitetty: 18.10.2026
LDL mitataan tavallisessa kolesterolin verikokeessa, eikä mittaus vaadi paastoa.
Kolesterolin verikokeen tuloksissa näkyvä LDL-kolesteroli kertoo, paljonko kolesterolia LDL-hiukkasissa on. LDL-hiukkaset kuljettavat kolesterolia eri kudosten käyttöön. Jos LDL-kolesterolia on liikaa, sitä alkaa kertyä valtimoiden seinämiin, mikä suurentaa sydän- ja verisuonitautien riskiä.
LDL:n laskeminen kannattaa. Lääkehoitotutkimuksissa 1 mmol/l lasku LDL-kolesterolissa on vähentänyt vakavia sydän- ja verisuonitapahtumia noin viidenneksellä viiden vuoden aikana. Geenitutkimusten perusteella koko elämän ajan 1 mmol/l matalampi LDL liittyy noin puolta pienempään sepelvaltimotaudin riskiin.
LDL on yksi osa kokonaiskolesterolia – tyypillisesti suurin. Siksi pelkän kokonaiskolesterolin seuraaminen ei riitä, vaan myös LDL-arvo kannattaa mitata erikseen.
Valtimoihin vaikuttaa LDL-altistuksen kokonaismäärä vuosien mittaan. Mitä aiemmin LDL-kolesteroli saadaan tavoitetasolle ja mitä pidempään se pysyy siellä, sitä suurempi hyöty.
LDL:n sopiva tavoite ei ole kaikille sama. Katso kolesteroliarvojen viitearvot ja riskiluokkakohtaiset LDL-tavoitteet: Käypä hoito -suosituksen mukaan pienen riskin tavoite on alle 3,0 mmol/l, kohtalaisen riskin alle 2,6 mmol/l, suuren riskin alle 1,8 mmol/l ja erityisen suuren riskin alle 1,4 mmol/l.
LDL-kolesterolia alennetaan elintavoilla ja tarvittaessa lääkkeillä. Lue ensin opas kolesterolin alentamiseen ja sen jälkeen kolesterolia alentavan ruokavalion käytännön muutokset.
Ruokavaliossa LDL-arvoon vaikuttaa eniten rasvan laatu: kovan eli tyydyttyneen rasvan korvaaminen pehmeällä laskee LDL-kolesterolia. Ruuan kolesteroli, kuten kananmunan kolesteroli, vaikuttaa LDL-arvoon vähemmän kuin kova rasva. Myös liukoinen kuitu, kasvistanolit ja -sterolit, ylipainon pudottaminen ja tupakoinnin lopettaminen parantavat rasva-arvoja.
Seuraa myös Sauran YouTube-kanavaa: jaamme siellä asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden näkemyksiä esimerkiksi kolesterolin alentamisesta.
LDL kulkeutuu valtimon seinämään: LDL-hiukkaset siirtyvät verenkierrosta valtimon seinämään, ja mitä enemmän niitä veressä on, sitä enemmän niitä jää seinämään. Korkea verenpaine, tupakointi ja tulehdus vaurioittavat suonen sisäpintaa ja nopeuttavat kertymistä.
LDL hapettuu: Seinämään jääneet LDL-hiukkaset muuntuvat kemiallisesti, esimerkiksi hapettuvat. Muuntunut LDL käynnistää paikallisen tulehdusreaktion, joka vaurioittaa valtimon seinämää lisää.
Syntyy vaahtosoluja: Tulehdus houkuttelee paikalle immuunijärjestelmän makrofageja, jotka ottavat muuntunutta LDL:ää sisäänsä. Rasvaa täynnä olevia makrofageja kutsutaan vaahtosoluiksi.
Plakki kehittyy: Vaahtosolujen, kolesterolin ja sidekudoksen kertymä muodostaa valtimon seinämään plakin eli ateroskleroottisen rasvakertymän. Plakki voi ahtauttaa valtimoa, heikentää veren virtausta ja rajoittaa kudosten hapensaantia.
Infarkti: Epävakaa plakki voi revetä, jolloin repeämään muodostuu verihyytymä. Hyytymä voi tukkia sydämen (sydäninfarkti) tai aivojen (aivoinfarkti) valtimon, mikä on hengenvaarallista.
LDL-kolesteroli mitataan verikokeella samassa lipidiprofiilissa kuin kokonais- ja HDL-kolesteroli sekä triglyseridit. Käypä hoito -suosituksen mukaan LDL-kolesterolin mittaus ei vaadi paastoa. Kokeen saa terveyskeskuksesta, työterveydestä tai yksityisestä laboratoriosta. Lue, miten kolesterolin verikokeeseen valmistaudutaan.